Mitä talous on?

Mitä tuotetaan ja kuinka paljon?

Talous määritellään sanakirjoissa niin, että se on ”järjestelmä, jossa tuotetaan, jaetaan ja kulutetaan vaurautta”. Tyypillisessä modernissa taloudessa tuotetaan muun muassa vehnää ja maitoa, kitaroita, puutarhaletkuja, terveydenhoitoa ja ravintola-aterioita. Tähän vaaditaan työvoimaa, luonnonvaroja ja välineitä. Teemme erilaisia työtehtäviä, kannamme erilaisia vastuita, saamme erilaisia palkkioita ja teemme erilaisia päätöksiä tai noudatamme käskyjä – tämä kaikki riippuu siitä, millaisessa asemassa olemme.

Järkevässä tuotannossa valmistetaan tuotteita, joille on käyttöä ja niitä tuotetaan myös sopivassa määrin. Tuotteiden olisi päädyttävä myös oikeisiin paikkoihin. Emme halua sataa kitaraa rautakauppaan tai sataa puutarhaletkua musiikkikauppaan, eikä kumpaakaan tuotetta saisi olla enempää kuin mitä ihmiset haluaisivat kuluttaa. Ketkä tuottavat ja kuinka paljon? Miten hinta määrittyy? Mihin tuotteet päätyvät? Tätä tuotannon järjestelyä kutsutaan allokaatioksi.

Lyhyesti sanottuna tuotanto, allokaatio ja kulutus muodostavat jokaisen talousjärjestelmän perustan. Talouden pitäisi järjestää tuotanto, allokaatio ja kulutus niin, että se vastaa ihmisten arvoja ja tarpeita – ilman että tuhlataan voimavaroja tai aiheutetaan haitallisia sivuvaikutuksia.

Omistussuhteet

Työpaikat tuottavat hyödykkeitä erilaisten tuotantovälineiden, kuten vasaroiden ja liukuhihnojen, arkistokaappien ja tietokoneverkkojen avulla. Yksittäiset ihmiset voivat omistaa tuotannon ja levityksen välineitä. Valtio voi omistaa ne. Koko väestö voi omistaa tasavertaisen osuuden kaikesta tuottavasta välineistöstä – tai yhteiskunnasta voi puuttua tuottavan omaisuuden yksityisomistuksen idea kokonaan.

Nykyinen talousjärjestelmä luo olosuhteet, joissa pieni onnekas joukko ihmisiä nauttii itsestään kasvavista rikkauksista. Samaan aikaan miljoonat työtä tekevät ihmiset joutuvat taistelemaan perustarpeistaan. Talouden omistussuhteet vaikuttavat voimakkaasti ihmisten tuloihin, taloudellisiin velvollisuuksiin ja taloudelliseen päätöksentekoon.

Kohdentamisinstituutiot – allokaatio

Jokaisessa talousjärjestelmässä esiintyy allokaatiota ja instituutiot, jotka toteuttavat resurssien kohdentamista, vaikuttavat perusteellisesti kaikkeen taloudelliseen toimintaan. Allokaatioinstituutio voi olla kilpailuun perustuva markkinamekanismi, keskussuunnittelu tai horisontaalinen suunnittelu:

• Markkinoilla ostajat ja myyjät käyvät desentralisoitua (hajautettua) kauppaa keskenään. Jokainen tavoittelee henkilökohtaista etuaan ja näiden erillisten pyrkimysten yhteissumma määrittelee talouden kokonaistoiminnan.
• Keskussuunnittelussa suhteellisen pieni suunnittelijoiden joukko arvioi yhteiskunnan mahdollisuudet ja ilmoittaa jokaisen tuotteen tuotantomäärät sekä jakautumisen ihmisten kesken. Suunnittelijoiden ohjeistus määrittää yhteiskunnan taloudellisen kokonaistoiminnan.
• Osallistuvassa suunnittelussa kaikki yhteiskunnan jäsenet arvioivat oman ja muiden tilanteet yhteisessä prosessissa, työntekijöiden ja kuluttajien neuvostoissa sekä yksilölliset ja yhteiset toimintonsa. Heidän pyrkimyksensä ja neuvottelujensa summa määrittää yhteiskunnan talouden hankkeet.

Työnjako

Jokaisella työntekijällä on erilaisia vastuualueita ja eri määrä vaikutusvaltaa päätöksentekoon. Työnjaon voi ymmärtää ääripäiden kautta: voimme valita tyypillisen hierarkisen järjestelyn, joka sisältää voimakkaita eroja työolosuhteiden laadussa ja palkitsevuudessa, tai voimme valita työnjaon, joka tarjoaa palkitsevuudeltaan ja nautittavuudeltaan samantasoisia töitä kaikille.

Epähierarkinen lähestymistapa johtaa siihen, ettei työpaikoilla ole sihteereitä tai toimitusjohtajia. Jokaisella työntekijällä on monipuolinen ja omaleimainen kokoelma työtehtäviä, jotka ovat laadullisesti verrannollisia kaikkien muiden työkokonaisuuksiin. Kuten englantilainen filosofi ja taloustieteilijä Adam Smith on todennut teoksessaan Kansojen varallisuus vuodelta 1776:

The understandings of the greater part of men are necessarily formed by their ordinary employments … the [person] whose life is spent in performing a few simple operations, of which the effects too are, perhaps, always the same, or very nearly the same, has no occasion to exert his/her understanding … and [is] generally [pushed to] become as stupid and ignorant as it is possible for a human creature to be.

Smith ymmärsi, että työolosuhteiden erot vaikuttavat suuresti tulevaisuuden näkymiin.

Palkitseminen

Palkitsemisnormit ja käytännöt määrittävät sen, mihin yhteiskunnan tuottamiin hyödykkeisiin ja palveluihin ihmisillä on varaa. Osa työntekijöistä saa mitätöntä minimipalkkaa, ja jotkut palkitaan huikeilla summilla. Jotkut palkitaan oman työnsä lisäksi myös muiden tekemän työn perusteella, pääoman perusteella. Taloudellisen palkitsemisen voi jakaa viiteen viitteelliseen normiin. Henkilöä voidaan palkita:

• omaisuuden tuottavuuden perusteella, toisin sanoen kokonaistuottavuuden mukaan
• henkilökohtaisen tuottavuuden perusteella
• neuvotteluaseman ja -vahvuuden perusteella
• ahkeruuden ja vaivannäön perusteella
• henkilökohtaisten tarpeiden mukaan, työstä riippumatta

Taloudessa vallitsevat palkitsemisnormit ja niiden toteutustavat vaikuttavat siihen, kuka saa enemmän ja kuka vähemmän. Palkitseminen vaikuttaa myös ihmisten käyttäytymiseen ja pyrkimyksiin.

Päätöksenteko

Kuka tai mikä päättää sen, kuinka työ on järjestetty, kuinka kauan työtä tehdään, mitä hyödykkeitä tuotetaan ja millä hinnoilla hyödykkeitä vaihdetaan? Mikä logiikka oikeuttaa nykyisen tai vaihtoehtoisen vallanjaon? Kuinka taloudellisen päätöksentekovallan jakautuminen vaikuttaa ihmisten elämään? Taloudelliseen päätöksentekoon on useita lähestymistapoja:

• Päätöksenteko annetaan niiden käsiin, jotka ovat parhaiten valmistautuneita, valistuneita ja joilla on eniten kokemusta.
• Päätöksentekovalta jaetaan erilaisten toimijoiden kesken vaihtelevien, mutta silti eriarvoistavien kriteerien perusteella. Esimerkiksi omistajilla voi olla oikeus päätöksentekoon tuotannossa, vaikka kokemus ja valmiudet olisivat puutteellista.
• Päätöksentekovalta jakautuu sen mukaan, kuinka paljon työntekijät pääsevät työnsä kautta käsiksi päätöksenteon kannalta oleelliseen tietoon.
• Päätöksentekovalta jakautuu tietyn yksittäisen normin perusteella. Esimerkiksi jokainen toimija saa yhden äänen ja enemmistö päättää tai kaikkien on päästävä yhteisymmärrykseen (konsensus-menettely).
• Päätöksentekovalta ohjautuu joustavasti vaihtelevien normien perusteella siten, että päätöksentekomenettely vaihtelee päätöksen luonteen ja sen oletettujen seurausten mukaan.

Taloudellinen päätöksenteko voi koostua yhdestä tai useammasta aiemmin kuvatusta normista. Päätöksenteon rakenne vaikuttaa taloudellisiin instituutioihin ja sitä kautta talouden toimijoiden vaikutusvaltaan, osallistumiseen ja mahdollisuuksiin päästä käsiksi oleelliseen informaatioon.